Lähtörutiinit sujuvat aamu toisensa jälkeen nopeammin ja
liikkuminen oikeisiin juniin alkaa olla varsin sujuvaa. Silti viikon tässä
vaiheessa alkaa jo hiukan väsymys painaa, koska päivät ovat olleet viikon
aikana kestoltaan n. 12 tuntisia. Huomisen vietämme Amsterdamissa viimeistellen
projektin kirjallisia töitä. Sitä ennen
kuitenkin vielä kohti HAN:nin yliopistoa Nijmegenissä.
HAN: issa meitä vastassa oli koulutusjohtaja Ton Van
Bakel, joka kertoi sosiaalityöntekijöiden koulutuksesta sekä erityisesti
luovien toimintojen hyödyntämisestä sosiaalityössä joka on heidän yliopistonsa
erikoisuus. Opiskelijoita tulee yliopistoon tämän takia mm. Berliinistä ja
muualta Saksasta. Ton kertoi, että myös
Hollannissa ollaan siirtymässä hyvinvointiyhteiskunnasta osallistavaan
yhteiskuntaan. Tämä on huomioitu myös sosiaalityöntekijöiden koulutuksessa
löytää asiakkaiden kanssa uusia työtapoja ja tukea asiakkaan aktiivisuutta ja
osallisuutta palveluiden hakemisessa.
Ensimmäisen vuoden opiskelijat esittelivät meille opintojen
alkuun liittyvää naamioprojektiaan, jota on toteutettu yliopistolla jo n. 30
vuotta. Projektin tarkoituksena on tukea opiskelijan itsetuntemusta, vuorovaikutusta ja ammatillista kasvua uudessa ryhmässä. Keskustelimme ryhmissä
opiskelijoiden kanssa naamiotyöskentelyn herättämistä tuntemuksista sekä heidän
tunnelmistaan opintojen alkuvaiheessa.
Olemme saaneet viikon aikana hyvin kattavan kuvan
Hollantilaisesta koulutusjärjestelmästä ja alkuviikolla heränneet kysymykset
ovat saaneet vastauksia ja kokonaisuus on täydentynyt. Tapa kohdata ihmisiä sekä vapaamuotoisuus on osittain
lähtöisin hollantilaisesta kulttuurista mutta näkyy myös selkeästi tavassa
kouluttaa tulevia työntekijöitä. Koulutuksen arvostus on Hollannissa suurta.
Jatkoimme keskustelua vielä Paolan ja Tomin kanssa
päivällisellä ja sovimme yhteydenpidosta myös jatkossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti